TARINA KENNELNIMEN TAKANA
Miten ikinä keksisin mitään järkevää nimeä, mikä ei ilmennä tiettyä linjasuuntausta tai muutakaan sen enempää. Se olisi kaunis, mutta siinä olisi joku muukin merkitys. Hetkinen... Marmorette!!
Marmorette kuvastaa ajatusmaailmaani kasvatustyöni takana. Marmorette on väännetty sanasta "marionetti" ja "marmori". Marmorinukketeatteri! Minä itse toimin nukketeatterin näennäisenä johtajana, ja pitelen, joskus jopa epätoivoisesti roikun naruissa kiinni, kun tämä nukketeatteri esiintyy. Mutta aina, ihan aina, seison kasvatustyöni,valintojeni ja koirieni takana. Harrastuksissa myös tämä nukketeatteriaspekti on läsnä. Minulla on näennäisesti ohjat käsissä, mutta mikä hienointa; ohjat ovat näkymättömät, ja koirat haluavatkin tehdä minun kanssa töitä. Tuolloin yhteistyö koiran kanssa on kuin kauneinta nukketeatteria - Marmorettea!
MILLAINEN ON IDEAALI AUSTRALIANPAIMENKOIRA?
Minulle ideaali aussie on monipuolinen, vilkas, ketterä, rohkea, tasapainoinen ja miellyttämisenhaluinen. Aussien tulisi olla ohjaajapehmeä, mutta itse pidän kohtalaisen kovista koirista. Pyrin kasvattamaan arjessa toimivia, järkeviä ja rodunomaisia australianpaimenkoiria, joilla on kuitenkin potkua lajiin kuin lajiin. Mielestäni parasta australianpaimenkoirassa on se, että se on super monipuolinen harrastuskoira! Tavoitteenani on vaalia rodun alkuperää ja sen käyttötarkoitusta, rotutyyppiä järin muuttamatta. Aussiet ovat kyllä varsin kauniita koiria, mutta miellän ne ennenkaikkea monipuolisiksi harrastus- ja käyttökoiriksi. Kasvatan siis koiria ensisijaisesti harrastuksiin.
Koira on aina pääasiassa perheenjäsen, ja koiran tulee kyetä elämään ihmisten kanssa normaalia elämää. Tärkeää on, että koiran kanssa arkikin olisi mieluisaa. Arvioin koiria kokonaisuutena. Jalostusvalinnoissani tavoittelen tasapainoisuutta, ja pyrinkin aina tarkastelemaan koiria sekä harrastuksissa, mutta myös kotioloissa. Koiran tulee osata rauhoittua kotona. Näkemykseni on, että käyttörodun kuten australianpaimenkoira tulee olla mahdollisimman terve fyysisesti. Lisäksi tasapainoinen luonne on toinen kasvatukseni kulmakivi. Koira ei missään nimessä saa olla aggressiivinen tai arka. Australianpaimenkoiran ei tarvitse olla yltiösosiaalinen, mutta sen pitäisi kuitenkin olla avoin ja ystävällinen maailmaa kohtaan. Ilkeys tai salakavaluus ei ole rotutyypillistä. Australianpaimenkoiran turkin täytyy olla säänkestävä, mutta maltillinen. En tavoittele liioiteltua rotutyyppiä suuntaan tai toiseen. En myöskään halua tehdä linjajakaumia, vaan pyrin katsomaan koiraa koirana. Täydellistä jalostuskoiraa ei olekaan, mutta jalostusvalinnoillani voin kuitenkin edesauttaa ja kehittää rotua toivottuuni suuntaan.
IHMINEN MARMORETTEN TAKANA
Saana Blomster
Olen itse lähes 30-vuotias, intohimoinen koiraharrastaja Lapista. Opiskelen tällähetkellä eläintenkoulutusta, ja tarkoituksena olisi rakentaa itselle uraa koirien parissa. Meillä on ollut kotona aina koiria. Suvussa kai kulkee jonkinlainen koirahulluus, sillä useampi meistä on erehtynyt kasvattamaan jotain rotua.
Australianpaimenkoira Almiran myötä hurahdin aivan täysin koiraharrastusten- ja kasvatuksen maailmaan vuonna 2019. Almiran kanssa olenkin saanut perehtyä syvemmin koiraharrastuksiin ja sen saloihin. Lajeja on kertynyt useampi, ja kisakokemusta on karttunut jonkin verran mm. tokossa ja rallytokossa. Paimennus ja PK-lajit, kuten haku ja jälki ovat vieneet mennessään. Niissä viehättää eniten se, että koirat saavat hyödyntää omia lajityypillisiä vaistojaan ja ihminen ikäänkuin vain nauttii kyydistä. Rakastan liikkua luonnossa, ja vietän mielelläni metsissä ja pelloilla aikaani. Rähjäinen look kuuluu arkeen. Näyttelyt tuovat sittemmin hyvää vastapainoa näille muille lajeille. Kaikkea en näyttelymaailmassa todellakaan allekirjoita, mutta silmiäni hivelee erityisesti kun itsevarma koira esiintyy kuin itsestään. Arvostan siis lajissa kuin lajissa pitkälle vietyä koulutusta ja sen tuomaa illuusiota helppoudesta.
Ensimmäinen kosketus Australianpaimenkoiriin oli teini-ikäisenä. Kiinnostuin niiden energisestä luonteesta, mutta myöhemmin suorastaan hurahdin rotuun ja rupesin perehtymään koiriin tarkemmin. Tänäpäivänä vietän paljon vapaa-aikaa tutkien syvemmin rotua ja sukuja. Luen paljon artikkeleja, pidän aina silmäni auki. Kuuntelen ja kyselen. Tässä sitä nyt sitten ollaan, 15 vuotta jälkeenpäin; hullulla aussiematkalla. Matkalla jonka en halua koskaan loppuvan.
